Ihanat, kamalat kiimat – ja niiden kallis esto

Julkaistu Hevosenomistaja-lehdessä 2/2010
Kevään pitenevät päivät käynnistivät tammojen kiimat. Siitostammalle voimakkaat kiimanoireet ovat suotavia siemennystä ajatellen, mutta kilpatammojen omistajille ja valmentajille hankalat kiimat aiheuttavat sekä harmaita hiuksia että tuntuvaa rahapussin kevenemistä. Tamman kolmen viikon välein toistuvat kiimat sekoittavat helposti valmennus- ja kilpailukalenterin koko kesäksi. Kiiman estoon on Suomessa vielä toistaiseksi tarjolla lääkitys myös kilpaileville tammoille. Vuoden 2011 alusta tarvitaan kuitenkin uusia vaihtoehtoja ravitammojen kiimanestoon, sillä Suomi seuraa muun raviurheilevan Euroopan esimerkkiä ja määrää kiimanestolääkitykselle dopingvaroajan. Ratsastuskilpailuissa lääkitys on edelleen sallittua, mutta siitä on ilmoitettava Ratsastajainliittoon.

Hevosten luonnollinen lisääntymisaika on keväästä syksyyn. Valon lisääntyminen keväällä käynnistää kiimat, ja syksyllä kiimatoiminta hiipuu valon vähetessä. Tamman normaali kiimakierto on noin kolme viikkoa. Kiima-aika kestää viidestä päivästä viikkoon, sen aikana FSH (folikkelia stimuloiva hormoni) aiheuttaa munarakkulan kypsymisen ja LH (lutenisoiva hormoni) lopulta ovulaation. Kiimojen välissä on noin kahden viikon tauko. Ovulaation jälkeen munasarjaan muodostuu keltarauhanen, joka tuottaa progesteronia. Niin kauan kun progesteronitaso on korkea, tamma ei tule kiimaan. Jos tamma ei ole tiinehtynyt, aiheuttaa prostaglandiini keltarauhasen surkastumisen ja siten progesteronitason laskun, mikä mahdollistaa uuden kiimaan tulon.
–Suomessa on kilpahevosten joukossa paljon tammoja, joille kiimat ovat ongelmallisia, eläinlääkäri Antero Tupamäki Laukaan Hevosklinikalta kertoo.
Lue koko artikkeli tästä (pdf)